Valo värisi lattialankkujen raoista kuin rakennus olisi hengittänyt.
Danny jäi hetkeksi seisomaan sateeseen Arvo Kallion ruumiin viereen.
Järveltä nousi kylmää sumua, joka nieli kaikki äänet.
Ampuja oli kadonnut jälkiä jättämättä.
Danny tiesi yhden asian varmasti.
Tämä ei ollut enää pikkukylän kännitappelu.
Tässä oli järjestelmää.
Hän palasi takaisin vanhaan sahaan.
Rakennus ei tuntunut enää autiolta.
Se tuntui käytetyltä.
Yhden vanhan sahakoneen vieressä näkyi metallikisko.
Danny työnsi raskasta puulevyä syrjään.
Lattian alta nousi lämmin ilma ja dieselin haju.
Portaat johtivat syvälle betoniseen kellariin.
Vesi tippui jossakin pimeydessä.
Kellari ei ollut vanha varasto.
Se oli edelleen aktiivisessa käytössä.
Yhdessä nurkassa oli perämoottoreita.
Toisessa kasoittain elektroniikkaa.
Yhdestä laatikosta löytyi uusia satelliittipuhelimia.
Kyse ei ollut enää pelkästä katoamistapauksesta.
Kyse oli järjestäytyneestä salakuljetuksesta.
Pöydällä lojui valokuva Joni Mäkitalosta.
Kuva oli otettu salaa huoltoasemalla.
Yläkerrasta alkoi kuulua hitaita askeleita.
Danny sammutti taskulampun ja vetäytyi seinän viereen ase valmiina.
Lattialuukku avautui.
Taskulampun valossa portaita laskeutui Hampaaton-Sepe.
Danny astui esiin varjoista.
Pöydällä lojui vanha kartta Kettukosken järven ympäristöstä.
Metsäteille oli piirretty punaisia merkintöjä.
Sepen kasvot valahtivat kalpeiksi.